Paitahuumaa!

Jäi nyt se shortsi-postaus, mutta jäätkööt. Nyt on tarjolla tuoreempaa tavaraa!

Rakas ystäväni tyhjenteli vaatekaappiaan ja onneksi mulla on etuajo-oikeus pussien ja nyssäköiden koluamiseen ennen kuin vaatteet viedään kirppikselle tai UFF:n laatikkoon. Tälläkään kertaan pussukat eivt olleet pettymys vaan sieltä löytyi 5 ylävartalon verhoajaa eli paitaa tai tunikaa.

Ps. Älkää välittäkö kuvaustaustasta. Tähän hätään en keksinyt parempaa taustaa kuin vessanovi.

Puolihihainen tunika yhdellä taskulla ja epäsymmetrisellä helmalla. Näyttää kivalta kun laittaa vyön vielä vyötärölle.

Lyhythihainen tunika, tarpeeksi pitkä, jotta voi käyttää myös mekkona ilman että pikkupöksyt vilkkuu kaikelle kansalle. Taskut löytyy tästäkin.

T-paita "maalitarha-kuvioinnilla". Ei taskuja eikä vinoa helmaa.

Vinohelmainen kiffapaita. Mulla ei taida vaatekaapista muita kissapaitoja ollakaan (ei ees Hello Kitty!), joten tää oli ihan kiva lisäys.

Puolihihainen paita, joka on huomattavasti paremman näköinen päällä kuin tässä kuvassa (kauhea miltä säkiltä näyttääkin!). Säkkimäisyys kuvassa tosin taitaa johtua siitä, että hartioiden kohdalta paita on leveämpi kuin helmasta.

Blogi naftaliinista

Ylen uutissivuilta löytyi tänä aamuna juttu kirpputoribloggaamisesta (Kirpputoribloggaajan löydöt syntyvät sitkeällä etsimisellä)ja herätti minutkin takas blogin pariin! Hävettää ihan näin pitkä tauko, mutta... Säästän teidät kyllä selityksiltä ja päätän tässä ja nyt aktivoitua tämänkin suhteen.

Vuoden aikana on kyllä pieni muutos tapahtunut. Enää ei tutkailla Kanta-Hämeen alueen kirpputoritarjontaa niin intensiivisesti, sillä vuoden vaihteessa muutin koirankuonolaisen kanssa Itämeren toiselle puolen eli Tallinnaan.

Joten. Seuraava postaus käsitteleekin kesällä Humanasta tehtyjä löytöjä (Humana on paikallinen UFF).

Mun pieni poni

Tiistai oli nauruterapia-päivä. Elinikäkin piteni muutamalla vuodella, vähintäänkin! Kaiken hauskuuden kruunasi turkkilainen jogurtti, mansikat ja ystävän autosta löytynyt pieni keltainen poni. Kopotikopotikop!

Jälkikirjoituksena

Hoohoo. Nämä ostokset ovat tehty jo ennen pääsiäistä, mutta enhän mä ole niitä tänne muistanut postata :D

Palataan siis vähän ajassa taaksepäin, nimittäin keskiviikkoon 4.4.2012. Hyppäsimme ystäväni Emman kanssa pieneen, punaiseen autooni ja hurutimme parille kirppikselle Riihimäessä. Aloitimme Juppalassa sijaisevasta Riihimäen Isosta kirpputorista. Sieltä löytyikin hirmusöpö robottipaita. Paidan kunto oli hyvä, mutta painokuva oli halkeillut. Tämä oli huomioitu erittäin hyvin hinnassa, sillä yleiskuntoon nähdä paita oli 1 euron hinnalla jo halpa :)

Jatkoimme matkaa Kimarakirppikselle, joka on oikeastaan lempparini Riihimäen kirppareista. Siellä on tunnelma kohdallaan, pakko kehua. Mutta takaisin löytöihin. Kummitytölle, ikää 2,5 vuotta, löytyi pieni soma essu. Essu on kernikankainen, Finlaysonin valmistama.Vaikutti käyttämättömältä, joten ostin sen tyytyväisenä 2 eurolla. Nyt on kummitytön hyvä autella äitiä keittiössä, kun on ihan oma essu!

Nettikirppikset

Ylen sivuilta löytyi myös uutinen Facebook-kirppareista, kirpputori hyppäsi nettiin. Itsekin olen liittynyt muutamalle kirpparille. Tietyllä tavalla ne ovat käteviä. Voi olla naisten tavarakirppis, koiratavarakirppis, työkalukirppis, tai goottivaatteiden kirppis. Löytyy joko tietynlaista tavaraa tai ihan mitä vaan. Voi olla rajatulta alueelta tai sitten koko Suomi. Ilmoittaminen on ilmaista, vaatii vain kuvan ottamisen ja ilmoituksen tekemisen vaivan.

Mutta. Tavaraa ei pääse hypistelemään ennen ostoa. Siinä voi olla yllättäviä vikoja, joita ostaja ei ole huomannut, tai halunnut ilmoittaa. Hinnan lisäksi tulee usein myös postikulut, ja edullisemman tuotteen kohdalla ne voikin tuplata tuotteen hinnan. Toki tuokin on sovittavissa myyjän kanssa :) Eikä pidä unohtaa myöskään huijareita. Nettikirpparit antavat hirveän houkutuksen "helpon rahan" tekemiselle. Myydään siis tavaraa, jota ei ole, tai ei ainakaan rahojen saamisen jälkeen postiteta.

Näissä on siis aina puolensa ja puolensa. Mielestäni nettikirppikset toimivat oikein hyvänä kumppanina tavallisille kirpputoreille. Kumpikin täydentää toistaan.

Hinnat pilvissä

Ylen sivuilta löytyi uutinen siitä kuinka kirppishinnat karanneet taivaisiin. Olen huomannut samaa itse. Arabiaa ja muuta myydään entistä enemmän kirppareilla, kun ennen ne vietiin osto- ja myyntiliikkeisiin. Usein rikkinäisellä ja ehjällä on sama hinta laitettu hintalappuun. Tietysti, enemmänhän niistä saa kun itse myy, mutta joten harmittaa kun kirpputoreilla on enemmän ja enemmän näitä "Arabian myyjiä".

Muukin tavara on myös nostanut hintaansa. Ennen kirpputorien tarkoitus oli myydä turha roju pois nurkista roskiin heittämisen sijaan. Nykyään kirpputorille mennään tekemän tiliä. Lehdistäkin löytyy ilmoituksia, joissa tullaan hakemaan/ostamaan tavaraa kirpputoreille. Jotenkin nuo "tappavat" kirpputorin ideaa. Mutta edelleen sieltä niitä aarteita löytyy, pitää vaan jaksaa etsiä :)

Äidin ajelutus

Veljeni oli meillä viikonlopun, joten sain hyvän tekosyyn hurauttaa uudella hienolla autolla kohti Hämeenlinnan kirpputoreja. Tosin ainoa suunnitelmissa oli käynti Herman'silla, mutta löysimme siitä vierestä uuden pienen kirppiksen, Kirpputori Unelman. Unelma oli valitettavasti jo kerinnyt sulkeutumaan, joten valikoimasta en osaa sanoa mitään.

Herman'silta löysin pienen ja hauskan jutun: suklaaleivosreseptejä, jotka ovat myös postikortteja! Mukana tuli myös postikuoret. Rasiassa kuuluisi olla 12 korttia ja 13 kuoria, mutta korteista oli keritty jo yksi käyttää. Hintaa rasialla oli 2,50.


Kuvailessani päivän löytöä, päätti äidin Bunski-neiti tulla napostelemaan raksujaan samalla ;)

Kurvailimme myös käymään keskustassa Kirppulinnassa sekä yritimmäe vieraille Linna-kirppiksellä. Linnakirppiksen paikalta vaan löytyi mopoliike!